3. Marraskuuta LVII A.S. |
#Tietotekniikka,
#Meta
Yliopistolla on ollut menossa ohjelmoinnin alkeet -kurssi.
Itse kun opiskelen kovasti abstraktia asiaa,
niin on yllättävän mukavaa vaihteeksi opiskella jotain,
josta saan heti irti konkreettista hyötyä.
Jos olisin itsekseni opetellut jotain ohjelmointikieltä,
se olisi luultavasti ollut Bash eikä Python,
mutta eipä minulla tässä mitään valittamista ole.
Päätin tuossa eilen kirjoittaa ohjelman,
joka automatisoi hieman tuota tylsää toistuvaa html-tägien kirjoittamista
näitä postauksia työstäessä.
Puhumattakaan erillisen RSS-syötteen muodostamisesta,
joka sekin on nyt tuolla ohjelmalla mukavasti automatisoitu.
Se oli oikein helppo kirjoittaa ja varmaankin hyvä harjoitus
hieman suuremman ohjelman kirjoittamiseen.
Eihän tästäkään siis tullut kuin 198 riviä koodia,
mutta suurempi kokonaisuus kuin mitä kurssin harjoitustehtävistä löytyy.
Parantamisen varaa ohjelmasta tietenkin löytyy.
Se ei esimerkiksi tällä hetkellä kirjoita tuotettua tekstiä
suoraan oikeisiin tiedostoihin,
vaan se tuottaa erilliset tiedostot,
joista teksti on kopioitava.
Saatan lisätä tuon ominaisuuden jossain välissä,
mutta toistaiseksi muokkaan mieluummin sivustoa suoraan vain käsin.
Sisennykseen en myöskään koskenut,
mutta koska Vimillä on niin helppo ne rivit automaattisesti sisentää
ulompaan koodiin sopivaksi, ei silläkään ole väliä.
Kurssi itsessään on ollut hyvinkin kiinnostava
eikä kuitenkaan vain sen itsensä vuoksi,
vaan myös opetusopin tai didaktiikan näkökulmasta.
Kurssimateriaali (sähköinen)
on tehty taitavasti tasapainoitellen huumoria ja itse asiaa.
Ohjelmistojen läpikäymät tekstit ovat humoristisia,
niiden tuottamat tekstit usein hyvinkin huvittavia,
ja tekstin seasta löytyy paljon kissameemejä.
Kaikki tämä on myös kovasti tarpeen,
sillä tekstit on jaettu melkoiseen suuriin kokonaisuuksiin,
jolloin samaa sivua tulee puitua hyvinkin pitkään.
Tehtävät on rakennettu herättämään kysymyksiä,
ja oma-aloitteeseen tiedonhakuun kannustetaan sekä tarjotaan työkalut.
Kaiken kaikkiaan oikein hyvin rakennettu kurssi.
Kurssin itsensä lisäksi on ollut myös kiinnostavaa seurata sitä,
miten käytännönläheisempi aihe vaikuttanut omaan opiskelumotivaatioon.
Sen tekstimeren läpi jaksaa kahlata paljon paremmin,
kun on jokin konkreettinen käyttökohde mielessä;
itselläni nyt tämä blogityökalu.
Mikäli joskus oikeasti onnistun opettajaksi valmistumaan,
tulisi varmaankin osaksi opettamista yrittää keksiä välittömiä
käyttökohteita opetettaville asioille...
jotain, mitä oppilaat voisivat hyödyntää heti,
tai vähintäänkin kurssin suoritettuaan,
omassa elämässään.
Tiistai 30. elokuuta LVII A.S. |
#Meta
Selvää nyt on ainakin itselleni se,
etten osaa erityisen hyvin laittaa sanoiksi ajatuksiani.
Postauksissani kirjoitan paljon, mutta sanon hyvin vähän.
Saatan yrittää hieman erilaista kirjoitustapaa vastaisuudessa:
vähemmän selittämistä ja enemmän ideoita.
Ei suuria määriä täytesanoja tai alustamista,
ei mitään hienostelun yrittämistä tai lukijalle selittämistä.
Jää sitten nähtäväksi ymmärränkö muutaman kuukauden päästä enää itsekään
mistä olen postauksissa yrittänyt puhua...
ja jos se on pelkkää puuta heinää,
niin joutunen siirtymään takaisin vanhaan tapaan.
Jäsennelty kirjoittaminen kun ei suju,
on aika kokeilla twittermäistä sekasotkua.
Hihhuli hei ja #TestissäOis.
Torstai 25. elokuuta LVII A.S. |
#Politiikka
Epäilys ja kyseenalaistaminen ovat tärkeitä työkaluja sekä arvoja,
ja on iloni yrittää tajuta soveltaa niitä kaikkeen mitä vastaan tulee.
Siten on kenties hieman koomista,
etten ollut erityisemmin kyseenalaistanut demokratiaa 23:n elinvuoteni aikana.
Se on yksi niistä asioista,
jotka opetetaan lapsesta asti eikä niitä ikinä koulussakaan kyseenalaisteta.
Kenties olin liian kiireinen uskonnon kritisoimiseen,
mutta on aina mukavaa huomata uusia pohdittavia asioita.
Mahdollisia yhteiskuntamalleja on valtavia määriä,
vaikka sen saattaakin joskus unohtaa yksiväriseksi maalatussa maailmassa.
Länsimainen demokratia ei ole ainoa, taikka viimeinen, eikä edes paras vaihtoehto.
Voin varmaankin tähän alkuun heti mainita päätyneeni kuitenkin tulokseen,
että demokratia on se mihin pitäisi tulevaisuudessakin pyrkiä.
Yksinvaltius kaikkien muiden järjestelmien tavoin tuo mukanaan omat etunsa,
mutta ei omasta mielestäni voita demokratiaa.
En ole siltikään erityisen suuri länsimaisen demokratian mallin ystävä.
En tässä erityisemmin ajatusprosessejani avaa sillä se ei ole tämän postauksen ydin,
tosin voin mainita tähän tulokseen vaikuttaneen Teppo Eskelisen kirjoittaman kirjan
Demokratia utopiana ja sen vastavoimat.
Jokainen yhteiskuntajärjestelmä tuo mukanaan omat sisäiset lainalaisuutensa.
Nyt yhteiskuntajärjestelmällä viittaan siis sekä poliittiseen malliin,
että taloudelliseen järjestelmään.
Olen vahvasti sitä mieltä,
että jokainen järjestelmä tuhoaa itse itsensä mikäli sen vain annetaan
jatkaa olemassaoloaan tarpeeksi kauan.
Tähän itsetuhoon johtaa järjestelmän luonteen kärjistyminen,
sen logiikan vääjäämättömät seuraukset.
Esimerkkinä tästä voisin ottaa kapitalismin,
joka pyrkii säännönmukaisesti tuottamaan voittoa lyhyellä aikavälillä.
Kapitalismi ei piittaa ihmisten hyvinvoinnista tai ympäristön suojelusta.
Siten se johtaakin krooniseen lyhytnäköisyyteen,
ympäristötuhoon ja työläisten alistamiseen orjien rooliin.
Tämä on selkeästi nähtävissä nyky-yhteiskunnassa.
Tietenkin tälle kehitykselle nousee vastavoimia,
jotka pyrkivät lieventämään kapitalismin negatiivisia seurauksia,
mutta niin kauan kuin järjestelmää ei kaadeta,
se lopulta ajaa yli vastavoimiensa.
Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa pohjoismainen hyvinvointivaltion malli.
Erittäin mukava ajatus,
tavoitteena tarjota kaikille kansalaisille hyvät mahdollisuudet ja tasa-arvoisen lähtöpisteen.
Kuitenkin liiallisuuteen vietynä tämäkään ei ole hyvä asia,
vaan jatkuva paine nostaa kansan elintasoa johtaa kasvaviin valtionmenoihin ja velkaantumiseen.
Sanoisin hyvinvointivaltion ja kapitalismin olevan suorassa ristiriidassa keskenään.
Siinä missä hyvinvointivaltio pyrkii jakamaan omaisuutta ja parantamaan työläisten oloja,
kapitalismi keskittää omaisuuden ja ryöstää työläisiä parhaansa mukaan.
Nykymaailmaa katsoen on selvää kumpi puoli on voitolla,
niin maailmalla kuin Suomessakin.
On myös melkoisen selvää,
että mitä kauemmin järjestelmä pysyy pystyssä,
sitä pahempiin ääripäihin sen seuraukset menevät.
Kunnes lopulta järjestelmä repii itsensä rikki.
Siitä lähteekin sitten se asia,
josta oikeasti halusin kirjoittaa,
tämän tekstin ollessa sille vain tällainen pienenmoinen alustus.
Jatkoa seuraa myöhemmin:
edessä yhteiskunnan romahdus...
joka ei välttämättä ole aina pahasta.
