Aidot jumalat

Lauantai 13. marraskuuta LVI A.S. | #Politiikka, #Uskonto

Mitä ovat jumalat? Voimakkaita olentoja, joilla on kykyjä, valtaa ja vapautta, joista me Matti Meikäläiset voimme vain unelmoida. Nykypäivänä nämä jumalat manifestoituvat supersankareina, jotka seikkailevat sarjakuvien sivuilla ja kaiken kokoisilla näytöillä. Suurin osa jumalista on puhdasta mielikuvituksen tuotetta, mutta myös oikeita jumalia löytyy ihmiskunnan historiasta.

Jos haluaa löytää jumalia, helpoin tapa on etsiä valtaa. Kenelle valta on keskittynyt? Historiallisesti lähdemme etsimään kuninkaita, keisareita ja muita keikareita. Heitä, joiden sana on laki. Rooman imperiumissa keisaria palvottiin jumalana. Nykyäänhän tästä kovasti puhutaan ihan vain valtion propagandana, mutta kenties siihen liittyy myös jotain syvällisempää. Rooman keisari oli jumala omassa valtakunnassaan, hänen sanansa laki ja totuus, eikö vain? Mitä eroa oikein oli Rooman keisarilla ja Jupiterilla? Jupiter kenties komensi salamoita, mutta olihan keisarilla komennossaan imperiumin mahtavat armeijat, arkkitehdit ja orjat.

Mutta mikä antaa valtaa? Omaisuus. Omaisuus on avain vallan saamiseen ja siitä kiinni pitämiseen. Vain mielikuvituksen jumalilla on kyky pitää kiinni asemastaan omin henkilökohtaisin voiminsa. Mikäli kuninkaalta loppuu rahat ja omaisuus, ei hän voi puolustaa asemaansa vihollisiaan vastaan. Sillä jokaisella jumalalla on vihollisensa. Siitä pääsemmekin nykypäivän jumaliin.

Jeff Bezos on kenties yksi historian voimakkaimmista jumalan aseman saaneista. Ei tarvitse sukeltaa syvälle internetin uumeneihin löytääksen valtavat joukot Elon Muskin palvojia. Valtava omaisuus ja tekninen kehitys mahdollistavat asioita, joista historian suurmiehet vain unelmoivat. Kenties tästä syystä he eivät vaikutakkaan meille enää niin jumalallisilta, olemme osittain ohittaneet heidät. Nykyään suuri osa ihmisistä kykenee halutessaan lentämään, tai kommunikoimaan sekunneissa lukemattomien ihmisten kanssa ympäri maailman. Mikäli Bezos haluaa maailmaan tusinoittain pyramideja kunniakseen, ei kestä kauaakaan ennen kuin ne manifestoituvat. Totuus ja todellisuus eivät vastaa sitä mitä hän haluaa niiden olevan? Ei hätää, aina voi ostaa suuret mediat ja vääntää ainakin ihmisten kuvan todellisuudesta millaiseksi haluaa. Päivittäin lukemattomat ihmiset uhraavat omaisuuttaan ja lyhyttä elämäänsä kasvattaakseen hänen mahtiaan, halusivat he tai eivät.

Omaisuus, ja sen nykymuoto raha, kohottavat yksilöitä jumaluuteen. Mutta omaisuus ja varsinkin raha on kaikki arvotonta ilman ihmismassoja. Setelit eivät nostata pyramideja maasta. Se onkin pohjimmiltaan ihmisten kollektiivi, joka kykenee ylentämään meistä muutamat. Tällä höpötyksellä ei oikeastaan ole mitään päämäärää. Se oli ihan vaan ajatus, joka pälkähti päähäni ja josta tylsyyttäni kirjoittelen. Mutta kenties meidän kannattaisi miettiä tarkemmin keistä teemme jumalia, ja muistaa että jumalatkin voi tappaa. On vain käännettävä heidän mahtinsa voimanlähde, ihmiskollektiivi, heitä vastaan ja he putoavat korkeuksista alta aikayksikön. Mutta uuden mekaanisen mahdin nostaessa päätään, ei aikaa jumalten tappamiseen kenties ole iäti...

Uusi näppäimistö ja hiiri

Keskiviikko 1. syyskuuta LVI A.S. | #Tietotekniikka

Kyllä nyt kelpaa. Tietokonepöytäni on nykyään hieman oudomman näköinen, kuin vielä hetki sitten. Kuten yllä näkyy, olen ostanut itselleni uuden ZSA Moonlander näppäimistön ja Kensington Slimblade 'trackball' hiiren. Pakko myöntää, etten tiedä mitä trackball on suomeksi.

Tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen molempiin. Tuntuma on paljon parempi, kuin missään ennen käyttämässäni näppäimistössä. Moonlanderin ortholineaarisessa näppäinasettelussa oli hieman opeteltavaa, mutta se on kyllä helpompi käyttää kuin tavallinen. Kunhan siihen ensin tottuu. Kahteen osaan jaettu näppäimistökin on jotain aivan muuta. Takaisin ei ole menemistä. Hiirestä ei ehkä ole sen kummempaa sanomista, kuin että se on hyvin mukava käyttää.

Ostokset olivat kalliita. Kalliimpia, kuin haluaisin niiden olevan. Aika näyttää olivatko ne oikeasti hyvä hankinta vai eivät. Sanoisin, että jos nämä tulevat kestämään ainakin kaksi vuotta, niin se oli hinnan arvoista. Moonlander erityisesti, siinä kun on vielä se täysi ohjelmoitavuus bonuksena. On ihanaa, että saan esimerkiksi numeronäppäimistön suoraan oikean käden kotiriville. Jopa hiiren liikuttamisen voin tehdä näppäimistöllä, jos vaikka haluan pikaisesti klikata jotain linkkiä tai vastaavaa. Kaikki säätöni ovat myös tallessa Moonlanderissä, joten ne ovat mukana mihin ikinä menenkin.

Erityisesti tuo viimeinen etu on hyödyllisempi, kuin olisin arvellutkaan. Tässä kesällä tuli opeteltua Dvorak-näppäinasetelma. Sillä on aivan mahtavaa kirjoittaa englantia, mutta koska olen käyttänyt vain sitä viimeiset pari kuukautta, takaisin QWERTYyn palaaminen on hyvin kömpelöä. Helpottaa, jos saan vietyä tämän oman näppäimistöni asetuksineen minne menenkin.

Uusi SSD

Tiistai 16. maaliskuuta LVI A.S. | #Tietotekniikka

Asensin juuri koneeseeni upouuden SSD-levyn kämppikseni innoittamana. Pakko sanoa, että oli rahan arvoinen hankinta. Se ei ole se oikein upea M.2 liitännällä oleva SSD, kun sille ei ole emolevyssä paikkaa. Tämä on kuitenkin melkoisen mahtavaa, kaikki toimii niin paljon nopeammin ja siistimmin! Jotenkin jopa onnistuin liittämään sen hajottamatta mitään, mikä on minulle saavutus itsessään. Tämä hankinta olisi varmaan pitänyt tehdä paljon aiemmin.

Koirien lukeminen

Tiistai 19. tammikuuta LVI A.S.

Vein tuossa roskat ulos ja matkalla tuli koira vastaan. Ei siis mitenkään itsekseen, vaan ihan omistajan kera. Huomasin siinä kuitenkin, etten omaksi ihmetyksekseni kyennyt lainkaan heti lukemaan sitä koiraa. Oliko se utelias vai aggressiivinen, pelokas vai iloinen... Hieman erikoinen kokemus, pakko myöntää. Ihan pienestä lähtien, kun on ollut koirien kanssa jatkuvasti tekemisissä, niin yleensä on ihan helposti pystynyt koiria lukemaan. Siitä on kuitenkin jo melkoisesti aikaa, kun ne lemmikkikoirat kuolivat, joten on tainnut päästä tuokin taito lipsumaan mielestä. Jonkin ajan sitä pohdittuani, tajusin koiran olevan hyvällä päällä ja utelias. Eihän siinä sen kummempaa. Oli vain hieman erikoinen kokemus, joten piti siitä tänne kirjoittaa. Ymmärrän ehkä nyt paremmin ihmisiä, jotka koiria pelkäävät. Olisihan se hieman ikävää, jos ei yhtään osaisi päätellä millä päällä se koira oikein on.