Takaisin etusivulle | Sisällysluettelo2020 | RSS

⛧ Satunnaisia ajatuksia 2019 ⛧

Piilevä kyberuhka

24. heinäkuuta 2019 | #Politiikka , #Tietotekniikka

Sanottakoon heti alkuun etten todellakaan ole mikään tietoturvaekspertti. Niin kaukana siitä kuin voi olla, oikeastaan. Siten kaikki tässä on vain omaa ajatteluani, mikä ei perustu niinkään tietämykseen vaan maalaisjärkeen. Televisiossa puhutaan siis nykyään suhteellisen paljon kyberuhista. Eikä siinä mitään, mutta yksi tärkeä asia näissä uutisissa jätetään usein pois. Sen syitä voin vain arvailla, mutta olettaisin sen olevan silti suuri uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Puhun tietenkin suljetun lähdekoodin ohjelmistoista, joita käytetään suomalaisissa instituutioissa ja kodeissa.

Käsitelkäämme ensin asiaa yksilön tasolla. Tavallisella suomalaisella mitä luultavimmin on kotonaan Windows-käyttöjärjestelmää käyttävä tietokone. Hän käyttää sähköpostinaan joko Googlen Gmailia tai Microsoftin Outlookia, ja päivittäin Android tai iOS puhelinta. Nämä kaikki ovat ohjelmistoja ja palveluita, joiden tarjoajat ovat ylikansallisia suuryrityksiä. Suurin osa tällaisten Suomessa käytettyjen ohjelmistojen tarjoajista ovat myös erityisesti yhdysvaltalaisia yrityksiä. Mitä pahaa tässä sitten on?

Kuvitelkaamme tilanne, jossa Google haluaisi saada Suomen myöntymään johonkin. Esimerkiksi luopumaan pyrkimyksistä tietosuojalain parantamiseksi. Googlehan voisi uhata poistavansa kaikki Googlen palvelut Suomesta. Kansa luultavasti kääntyisi nopeasti lakiehdotusta vastaan, jos se tarkoittaisi heidän menettävän Youtuben, sähköpostinsa, pilvipalvelunsa, puhelimensa käyttöjärjestelmän ja sen sovellukset, jne. Näin yhdysvaltalaisilla yrityksillä on valtava potentiaali vaikuttaa Suomen päätöksentekoon näin halutessaan. Puhumattakaan vähemmän selvistä vaikutustavoista, kuten valikoimalla mitä sisältöä palveluiden käyttäjät saavat nähdä. Pelkästään negatiivisten uutisten korostaminen asiasta, jota firmat vastustaisivat, voisi riittää kansan mielen kääntämiseen sitä vastaan. Koska elämme edes jonkinlaisessa demokratiassa, vaikuttamalla kansan mielipiteeseen kepulikonstein, suuryrityksillä on paljonkin valtaa myös yhteiskunnallisellakin tasolla.

Windows-käyttöjärjestelmä on haittaohjelma. Siinä on tunnettuja takaovia, joita yhdysvaltalaisten tiedustelupalveluiden tiedetään käyttäneen hyväksi. Microsoftilla on myös pääsy koneeseen ja kyky asentaa tai poistaa haluamiaan ohjelmistoja. Tästä johtuen se, että suomalaiset käyttävät tätä ohjelmaa, on valtava tietoturvauhka. Yhdysvaltalaiset yritykset ja tiedustelupalvelut tietävät varmaan suomalaisista enemmän kuin he itse! Näitä tietojahan voisi käyttää massojen manipuloimiseen ja yksilöiden kiristämiseen. Ei varmastikaan tarvita asiantuntijaa, pystyäkseen näkemään millainen uhka tämä on yhteiskunnalle. Eikö Suomen valtion velvollisuuksiin kuulu myös pitää huolta kansalaistensa oikeuksista, mukaan lukien oikeudesta yksityisyyteen? Näin ei kuitenkaan nyt toimita, vaan meitä ajetaan yhä vahvemmin kiinni yhdysvaltalaisiin palveluihin.

Samat ongelmat ovat nähtävissä myös organisaatioiden tasolla. Suomalaiset firmat, koulut, kirjastot, sairaalat, jne. käyttävät suljettuja ohjelmistoja, joita yhdysvaltalaiset firmat tarjoavat. Juuri mediaan noussut uutinen Apotti-järjestelmästä, minkä käyttöönottoa ollaan aloittamassa Etelä-Suomessa, on hyvä esimerkki. Se on mm. järjestelmä, jolla potilastietoja käsitellään, ja uutinen käsittelee juuri ongelmaa tietoturvassa. Palvelun tarjoaa yhdysvaltalainen Epic Systems-yritys. Kenenköhän idiootin idea tämäkin oli? Ja mitkä ovat motivaatiotekijät päätöksen takana? Sidotaan suomalaisten terveys- ja sosiaalitiedot järjestelmään, jota hallitsee yhdysvaltalainen yritys! Valtava riski tietoturvalle ja samalla teemme itsestämme riippuvaisia ulkoisista tekijöistä. Mikä voisikaan olla parempi idea?

Kuvitellaanpas vielä huvikseen toinen skenaario, missä selvästi tulee esille tämä piilevä kyberuhkamme. Kuvitellaan että USA, syystä tai toisesta, ryhtyy agressioon Suomea vastaan. Sotilaalliseen tai muuten. Sitomalla itsemme niin tiiviisti yhdysvaltalaisiin yrityksiin, jotka sotatilanteessa mitä luultavimmin nopeasti taipuisivat USA:n valtion tahtoon, olemme tehneet itsestämme hyvin haavoittuvaisen. Kuinka paljon suomalaisesta yhteiskunnasta he voisivat lamauttaa? Sairaaloiden tietojärjestelmät voisivat lakata toimimasta. Koulut enemmän tai vähemmän lamaantuisivat, samoin kirjastot. Paljonko kaupat ovat riippuvaisia samanlaisista firmoista? En tiedä. Entä jos jokainen Android-puhelin ja Windows-tietokone lakkaisi toimimasta? Pankkipalvelut ovat yhä enemmän sähköisiä, kuten on kaikki muukin, millä niihin päästäisiin silloin käsiksi? Useat nuoret eivät edes omista televisiota tai radiota, vaan käyttävät niitä sen sijaan tietokoneella tai puhelimella. Miten kansalaisille voitaisiin silloin sujuvasti viestiä? Miten tämä vaikuttaisi postin ja muun logistiikan järjestelmiin? Bussien ja junien? Lentokoneiden?

Eiköhän olisi jo korkea aika lopettaa tämä naurettavuus ja oikeasti investoida vapaisiin ohjelmistoihin, joita kaikki kunnat voisivat käyttää, soveltaa ja parantaa? Päättäjien olisi kenties myös aika oikeasti puolustaa Suomen itsenäisyyttä, muutenkin kuin puheissaan.

Vapaa ohjelmakoodi kouluissa

19. kesäkuuta 2019 | #Politiikka , #Tietotekniikka

Aloittakaamme siitä, mitä vapaa ohjelmakoodi oikeastaan on. Vapaan ohjelmakoodin käsite sisältää neljä perusvapautta:

  1. Vapaus suorittaa ohjelma miten ja mihin tarkoitukseen haluat.
  2. Vapaus tutkia miten ohjelma toimii ja muuttaa sitä niin, että se toimii miten haluat. (vaatii pääsyn lähdekoodiin)
  3. Vapaus jakaa kopioita ohjelmasta.
  4. Vapaus jakaa muokkaamiasi versioita ohjelmasta.

Vapaa ohjelmakoodi on tietenkin tärkeää muillakin aloilla ja tärkeää jokaiselle yksilölle, mutta tässä tekstissä käsittelen sen suhdetta kouluihin. Mielestäni kaikkien koulujen pitäisi käyttää pelkästään vapaan lähdekoodin ohjelmistoja. Siihen on useita syitä, mutta aloitetaanpa vaikka eettisillä syillä. Epävapaa lähdekoodi on vääryys käyttäjiä kohtaan, niin opiskelijoita kuin opettajiakin. Koulujen yksi tehtävä on opettaa oppilaille arvoja. Mielestäni oppilaille olisi opetettava vapaasta ohjelmakoodista ja miksi se on tärkeää. Vapaa ohjelmakoodi on käyttäjän hallinnassa, mutta epävapaa koodi hallitsee käyttäjää.

On väärin, että kouluissa ihmiset pakotetaan käyttämään epävapaita ohjelmistoja. Tästä on useita haittavaikutuksia. Otettakoon esimerkiksi koulujen ATK-tunnit. Mitä siellä opitaan? Kymmensormijärjestelmä ja Microsoft Officen ohjelmistojen käyttöä. Mikä nappi sovelluksissa tekee mitäkin. Tärkeäähän se on ohjelmistoja osata käyttää, mutta eikö oppilaille pitäisi opettaa enemmän laajempia taitoja? Kemiassakaan ei vain kerrota miten saada aikaan jokin tietty reaktio, vaan opetetaan myös mistä se reaktio johtuu. Suurempi kuva. Tällaisesta opetuksesta seuraa myös loukkuun jääminen. Oppilaat ja opiskelijat on opetettu käyttämään Windowsia ja Microsoft Officea ja ovat sitten jumissa niiden käyttäjinä. Harvalla on hermoja ja aikaa opetella uusiksi asiat, jotka opeteltiin jo kerran koulussa. Yrityksetkin siten päätyvät käyttämään näitä ohjelmistoja, sillä oppilaat osaavat niitä jo käyttää eivätkä vaadi lisäkoulutusta. (Ja koulut perustelevat niiden opetusta sillä, että niitä käytetään yrityksissä!) Emme siis tee vain oppilaista Microsoftista riippuvaisia, vaan myös yrityksistä ja yhteiskunnasta yleensä!

Kenties se eniten ihmisiin vetoava puoli vapaissa ohjelmistoissa verrattuna tämänhetkisiin olisi tietenkin se taloudellinen kysymys. Paljonko se maksaa? Vapaat ohjelmistot ovat melkein aina ilmaisia! Tällä hetkellä koulut maksavat suuria määriä mm. Microsoftille 'lisensseistä' eli käyttöoikeudesta heidän ohjelmistoihinsa. Jos koulut sen sijaan valitsisivat vapaat ohjelmistot, ne voisivat joko käyttää tämän rahan muihin asioihin, lahjoittaa osan siitä rahasta ohjelmiston kehittämiseen tai palkata ohjelmoijan muokkaamaan ohjelmistoa koulun tarkoituksiin sopivammaksi. Lahjoittaminen saattaa kuulostaa samalta kuin lisenssien maksaminen, kunnes tarkastelee mihin se raha oikeasti menee. Lisenssimaksut menevät valtavalle yhtiölle, sen osakkaille, tai yhtiön yksityisomaisuuden, yksityisten ohjelmistojen, parantamiseen. Nämä lahjoitukset sen sijaan menisivät pienille ryhmille ohjelmoijia, joille se raha olisi oikeasti merkityksellistä. Eikä vain se, vaan raha menisi myös kaikkien hyväksi, sillä kehitetty ohjelmisto on vapaasti kaikkien käytettävissä! Vaikka maksaisimme Microsoftille heidän Office-ohjelmistaan mitä, eivät suomalaiset siitä hyödy. Sen sijaan Libreofficea saavat kaikki suomalaiset käyttää ilmaiseksi! Puhumattakaan säästöistä, jotka tulevat koneiden käyttöiän pidentymisestä, jos niissä käytettäisiin vapaita käyttöjärjestelmiä.

Epävapaa ohjelmakoodi on myös turvallisuusuhka, sillä kukaan meistä Microsoftin ulkopuolella ei voi tarkistaa mitä se ohjelmisto oikeasti tekee. Tämä mahdollistaa sen, että ohjelmistot ovat täynnä vakoiluohjelmia ja muita haitallisia piirteitä. Vaikka Microsoft antaisikin jollekin ulkopuoliselle luotettavalle taholle mahdollisuuden tarkistaa koodinsa, voisivat he heti seuraavassa päivityksessä sen jälkeen lisätä haittaohjelman. Näihin ohjelmistoihin, toisin kuin vapaisiin, ei voi luottaa. Entä jos Microsoft yhtäkkiä Windows-käyttöjärjestelmässä olevan takaoven kautta lamauttaisi kaikki Windowsit Suomessa? Millaisen vallan olemmekaan antaneet yhdysvaltalaisille yrityksille...

Asiaan liittyen voitaisiin myös mainita tämä sähköistämistrendi. Koulukirjoista on tulossa, ja osa jo on, sähköisiä. Olisi järkevää, jos koulukirjat olisivat ilmaisia ja kaikkien käytettävissä ja jaettavissa. Varsinkin, koska sähköisiä tiedostoja on niin helppo jakaa. Valtio voisi antaa koulukirjojen tekemiseen rahoituksen sen sijaan, että opiskelijat joutuisivat itse näistä kirjoista maksamaan. Ikävää sähköisissä kirjoissa on myös se, että niitä voidaan käyttää vain tietynlaisessa ympäristössä, joka tukee näitä kopioimisen yms. rajoituksia. Pahin asia kuitenkin on kenties se, että kirjat eivät ole pysyvästi opiskelijan, vaikka he ovat niistä maksaneet. Muutaman vuoden jälkeen, tai lyhyemmän ajan riippuen paljonko niistä maksettiin, opiskelijan käyttöoikeus kirjoihin lakkaa. Tämä on naurettavaa! Nyt lisenssejä eivät maksa vain koulut vaan jo oppilaatkin!

Tällaisen epävapaan häkin sijaan koulujen tulisi täysin siirtyä vapaaseen ohjelmistoympäristöön ja sosiaalisempaan käyttäytymiseen, jossa kannustetaan oppilaita jakamaan. Meidän ei tulisi taipua siihen, ettemme enää saa omistaa edes kirjojamme tai ettei meillä ole oikeutta nähdä mitä tietokoneemme oikeasti tekevät ja mitä tietoja ne meistä lähettävät. Onneksi sentään Abitti-järjestelmä, jota ylioppilaskirjoituksissa käytetään, perustuu vapaalle ohjelmakoodille. Ehkä meillä on vielä toivoa!

Sosiaalidemokratia ei riitä

19. toukokuuta 2019 | #Politiikka

Tällä kertaa eduskuntavaalien suurin puolue oli SDP, vaikkakin vain hyvin vähäisellä erotuksella Perussuomalaisista. Harmittavaa kuitenkin, ettei ihmisten liike vasemmalle ollut suurempaa viime hallituskauden jälkeen. Vaikka se taitaakin olla ymmärrettävää, sillä eipähän ns. vasemmistopuolueetkaan ole kovin hyvin kansaa auttaneet. Ainakin sellaisen kuvan olen saanut asiasta. Keskustakin näyttäisi olevan pääsemässä hallitukseen, vaikka oli vaalien suurin häviäjä ja viime hallituksessa vahvasti tekemässä vihattuja muutoksia.

En usko, että tämä hallitus tulee juuri mitenkään ihmisten elämää parantamaan. Nato-jäsenyyttä ja hävittäjähankintoja ajetaan varmasti iloisesti, sitoen Suomea aina vain vahvemmin imperialistisiin Yhdysvaltoihin. Tuskin vastaväitteitä löytyisi myöskään päätösvallan, yms. siirtämiselle EU:lle. Toivon kuitenkin, että sentään yksityistäminen ja sosiaalipalveluiden leikkaukset päättyisivät. Saa nähdä tulenko pettymään. Kun SDP ei onnistu asioita parantamaan, ihmiset kääntyvät taas vuorostaan oikeiston puoleen, mikä on vielä pahempi. SDP:llä ei ole ratkaisuja ongelmiin ja parhaimmillaankin he tulisivat vain lievittämään ongelmien oireita. Tämä johtuu mielestäni suuresti siitä, että he eivät myönnä yhtä keskeistä ristiriitaa, joka on yhteiskunnassamme läsnä.

Sosiaalidemokratialla on muutamia määritelmiä. Se mitä käytän tässä, on sosiaalisiin ohjelmiin ja päämääriin pyrkiminen kapitalistisessa demokratiassa. Lähestymistavan hyvä puolihan on se, ettei järjestelmää tarvitse perusteellisesti muuttaa. Perustavanlaatuiset muutokset ovat aina tulenarkoja, eikä kukaan tiedä tarkkaan mitä tulee tapahtumaan ja miten uusi järjestelmä toimisi. Huono puoli sen sijaan on se, ettei se oikeasti korjaa mitään ongelmien syitä. Se vain lievittää niiden seurauksia. Esimerkkinä: kapitalismi aiheuttaa suuren määrän työttömyyttä, joten sosiaalidemokraatit perustavat työttömyysturvan. Se on ihan kuin hoitaisi katkennutta jalkaa särkylääkkeillä. Se kenties lievittää kipuja, muttei poista niiden syytä.

Sosiaalidemokraattisessa järjestelmässä, kuten Suomessa, voidaan jo nähdä yksi tämän lähestymistavan seuraus. Saatuaan suuren työn seurauksena itselleen eläkkeen, terveydenhuollon, koulutuksen, yms. kansalla on asiat melko hyvin. Kun asiat ovat hyvin, ihmisistä tulee vähemmän kiinnostuneita politiikasta, passiivisia. "Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki?" Sen sijaan järjestelmän maksajat, eli rikkaat ja hyvätuloiset, eivät välttämättä ole tyytyväisiä. Heitä ei kenties ole yhtä paljon kuin muuta kansaa, mutta passiivisia ihmisiä on helppo johdatella. Kun pieni joukko on aktiivinen, ja suuri joukko passiivinen, pieni joukko voi voittaa. Elämme nyt siinä vaiheessa. Ihmiset ovat olleet passiivisia ja kapitalistit ovat onnistuneet rapauttamaan ihmisten aiemmin voittamia etuja.

Tämä rappeutuminen on suora seuraus siitä, ettei sosiaalidemokratia mene tarpeeksi pitkälle. Ristiriita omistajien ja työntekijöiden välille jätettiin rauhaan. Sosialismissa ristiriita poistuisi sillä, että työläiset itse omistavat työpaikkansa ja ovat itse pomojaan. Ei olisi kahta eri luokkaa taistelemassa toisiaan vastaan. Työläisten etu ei olisi ristiriidassa työnantajan edun kanssa, sillä he ovat yksi ja sama. Silloin ei olisi yritystä tai kourallista rikkaita, jotka pyrkivät hyvinvointijärjestelmää oman etunsa nimissä tuhoamaan. Olenkin sitä mieltä, ettei sosiaalidemokratia riitä. Se ei korjaa ongelmien syitä ja siten ongelmat palaavat uudelleen ja uudelleen ja luokkataisto jatkuu iäti. Luokkataisto voidaan kuitenkin poistaa romuttamalla luokkajärjestelmä. Kuten nyt näemme kastijärjestelmän barbaarisena, tulemme kenties, toivottavasti, joskus katsomaan kapitalistista järjestelmää samoin.

EU-vaalien dilemma

15. toukokuuta 2019 | #Politiikka

Niin sanotut eurovaalit ovat ovella. Ennakkoäänestys alkoi tänään, mutta tavallisesta poiketen en heti ensimmäisenä päivänä rientänytkään äänestämään. Tavallista äänestysinnokkuuttani on päässyt latistamaan eräs KTP:n artikkeli. KTP on siis boikotoinut EU-vaaleja koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Suomen kommunistit ovat jo muuttaneet mielipiteeni EU-jäsenyyttä koskien (jo pelkästään EU:n vaikutus kaivoslain muutosmahdollisuuksiin on mielestäni riittävä syy EU-vastaisuudelle), mutta en tiedä pitäisikö siltikään jättää äänestämättä.

Yhdeltä kantilta, äänestämättä jättäminen olisi absurdia. Jos kerran olen EU:n sääntöjä tai säädöksiä vastaan, eikö minun silloin juuri pitäisi olla äänestämässä valtaan ihmiset, jotka sitä haluamaani suuntaan veisivät? Äänestämättä jättäminen antaisi äärioikeistolle enemmän valtaa koko EU:n alueella, mikä ei todellakaan ole jotain mitä haluan. Europarlamentti tarvitsee ihmisiä, jotka vastustaisivat liittovaltion suuntaista kehitystä ja yhteisen armeijan perustamista, ja ajaisivat sen sijaan kansainsälistä työväenluokkaa hyödyttävää yhteistyötä. Eurooppalainen yhteistyöhän on konseptina oikein hyvä idea.

Toisaalta äänestäminen antaisi EU:lle legitimiteettiä. Tällä hetkellä EU:n äänestysprosentti on alle 50%, joten voitaisiin sanoa, ettei EU nauti kansan luottamusta eivätkä siten sen päätökset ole lainvoimaisia (me kuulemma elämme demokratiassa). Suomessa äänestysprosentti on ollut alle 40% koko jäsenyyden ajan. EU on myös rakennettu alunperinkin suurpääoman lähtökohdista. Sen tarkoitus on helpottaa kansainvälisten yritysten voitontavoittelua. Vaikka valtaan saataisiinkin vasemmisto, mikä itsessään olisi hyvin epätodennäköistä nykytilanteessa, voisivatko he oikeasti muuttaa tätä perusrakennetta? Toimisiko reformismi? Kenties paras ratkaisu olisikin murskata EU ja perustaa tilalle vahva eurooppalainen työväenliike, joka oikeasti toimisi demokraattisesti ja itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.

Pääoman, tuotteiden ja työläisten vapaa liikkuvuus EU-alueella on johtanut siihen, että suuret yritykset tulevat epäreilulla kilpailulla syrjäyttämään paikalliset samalla tuoden halvan työvoiman muualta. Tämä vie työt paikallisilta ja tulot pois valtiolta jolloin valtio joutuu ottamaan velkaa. Velan ehtoina voi olla yksityistäminen, mikä aiheuttaa entistä suurempia ongelmia ja lisää velkaantumista. Kaikki voitot sen sijaan menevät yksityisille kapitalisteille. Eikä siinä kaikki. Työväkeä ajetaan alas myös ns. 'kilpailukyvyllä'. Hyvä näyte tästä on Kokoomuksen tavoite lisätä palkatonta työaikaa 12 tunnilla vuodessa kilpailukyvyn parantamiseksi. Lisätä palkatonta työaikaa! Absurdia! Samaa tehdään myös muissa maissa saman syyn varjolla. Palkkoja ajetaan kilpaa alas, omistajien tuotot nousevat ja työläiset kärsivät. Nämä ovat EU:n todelliset kasvot ja todellinen tarkoitus. Miten voisin hyvällä omallatunnolla antaa tällaiselle päätöselimelle tukeni?

En siis tiedä mihin tulokseen tulen päätymään. Onhan tässä vielä muutamia päiviä miettimisaikaa. Jos äänestän, niin ehdokas tulee olemaan joku SKP:n ehdokkaista. Tietenkään kukaan heistä ei europarlamenttiin pääsisi, mutta antaisinpahan heille hieman tukea. Pitänee myöhemmin myös hieman pohtia enemmän EU:n ongelmia ja tätä tässä jo esille tullutta reformin ja 'vallankumouksellisen' lähestymistavan vastakkainasettelua. Molemmilla on omat plussat ja miinuksensa. Jos mitään kuitenkaan nyt tiedän varmasti, on se Suomen tarve erota EU:sta, ihan sama mitä näissä vaaleissa äänestän. Suomi tarvitsee #Fixitin! (Finland exit -> Fixit / Fix it = korjaa se , saisi varmasti kannatusta jo nimen takia ;D )

Pääoman kasautuminen

22. huhtikuuta 2019 | #Politiikka

Maailmassa on tällä hetkellä mitä kamalimpia ongelmia, mutta yksi mihin olen kiinnittänyt suhteellisen vähän huomiota tähän mennessä on pääoman kasautuminen. Oxfamin mukaan maailmassa kahdeksalla ihmisellä on yhtä paljon rahaa kuin köyhimmällä 50% ihmiskunnasta. Siis enemmän kuin 3,6 miljardilla ihmisellä! Tämä on suorastaan naurettavaa... tai ehkä pikemminkin kauhistuttavaa.

Maailmassa on valtava määrä nälänhätää ja köyhyyttä. Pelkästään Suomessa on tuhansia kodittomia, vaikka perustuslain mukaan on julkisen vallan velvollisuus tarjota jokaiselle jonkinlainen katto pään päälle. Leipäjonot kasvavat ja koulutusjärjestelmä kärsii leikkauksista. Tilannehan on tietenkin paljon pahempi köyhissä maissa. Mutta ei vain niissä. Jopa New Yorkissa on kymmeniä tuhansia kodittomia lapsia! Miten tämä voi olla hyväksyttävää? Ihmiset sotivat ja tekevät rikoksia turvatakseen toimeentulonsa ja taistellessaan niistä roposista, joita heillä sattuu olemaan. Niitä, joilla rahat oikeasti ovat, eli näiden köyhien oikeat viholliset totta kai hyötyvät tilanteesta ja ylläpitävät sitä.

Samaan aikaan muutamat rikkaat nauttivat luksuselämästä, omistaen enemmän rahaa kuin he voisivat koskaan kuluttaa. Miten tämä on hyväksyttävää? Miksi muutaman rikkaan oikeus yksityisomistukseen pitäisi olla tärkeämpää kuin ihmisten oikeus ruokaan ja veteen? Kuinka suuren muutoksen voisimme saada aikaan, jos ottaisimme vaikka puolet rikkaimman 1% rahoista, ja käyttäisimme ne köyhien hyväksi? Voisimme rakentaa asuntoja, kaivoja, viemärijärjestelmiä, sähköverkkoja, sairaaloita, kouluttaa ihmisiä, kehittää ja jakaa lääkkeitä, jne. jne. jne. Ja rikkaat olisivat edelleen aivan hirveän rikkaita!

Ihmiset ns. 'kehittyneissä maissa' tiedostavat tämän jollain tasolla. He tietävät, että heillä asiat ovat paremmin ja tuntevat joskus jopa tarpeeksi syyllisyyttä asiasta lähettääkseen muutaman euron Afrikkaan. Mutta mistä tämä rikkaiden maiden rikkaus on peräisin? Se tuotetaan halvalla tai jopa lapsityövoimalla tai orjuudella köyhissä maissa. Kenties lahjoitettuaan muutaman euron, lahjoittaja hemmottelee itseään muutamalla näissä tehtaissa tuotetuilla vaatteilla. Yrityksemme eivät vain riistä niiden maiden työntekijöitä vaan myös heidän luonnonvarojaan ympäristötuhoista piittaamatta. Kehittyneet maat antavat lainoja köyhemmille itse määrittämillään ehdoilla. Ehdoilla, jotka takaavat voittojen menevän rikkaiden maiden (tai paremminkin niiden maiden rikkaiden) hyväksi ja köyhdyttäen köyhiä maita entisestään. Ja jos nämä köyhät maat saavat tästä riistosta tarpeekseen, rikkaat voivat aina käyttää rikkauksiaan sotilaallisen ylivoiman luomiseen ja pakottaa maat alaisuuteensa voimakeinoin. Parhaana esimerkkinä kaikkien rakastama USA. Tämä on nykyajan imperialismia, josta Suomikin hyötyy.

Tässä voisi myös miettiä valtiovallan roolia yhteiskunnassa. Poliisit puolustavat kenties liian usein rikkaita köyhiltä, kun heidän pitäisi sen sijaan työskennellä niille ihmisille, joita vastaan he tällöin toimivat. Suomessa tilanne on sentään suhteellisen hyvä, mutta samaa ei voi sanoa kaikista maista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on olevinaan demokraattinen maa, poliisit ovat pelättyjä. Eivätkä syyttä. Uutiset poliiseista ampumassa aseettomia (usein tummaihoisia) tavallisen puhallutuksen yhteydessä, pahoinpitelemässä opiskelijoita yliopistoissa ja piilotellen näitä tapahtumia suojellen rikokset tehneitä poliiseja. Poliisit jopa varastavat enemmän kuin murtovarkaat! Rahat menivät mm. uusiin kahvikoneisiin ja lomarahoiksi. Onko tämä kansan palvelemista?

Kuvaaja, joka näyttää kuinka poliisien takavarikoimat varat ylittävät murtovarkauksissa viedyt varat.

Pääoman epätasainen jakautuminen on selvästi valtava ongelma, jopa ilmastonmuutoksen tasoa. Enkä ole vasta kuin raapaissut pintaa! Tarvitsemme selvästi muutosta ja mitä enemmän asiaan tutustun, sitä enemmän olen alkanut ajatella kapitalismin olevan tämän ongelman suurin syy. Arvelin ensin, että sosiaalidemokratia olisi ratkaisu, mutta taisin olla väärässä. Kirjoitan luultavasti myöhemmin miksi. Sanottakoon, että se ei ole riittävää. Maailma ja sen ihmiset tarvitsevat enemmän. Me tarvitsemme sosialismia, kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Tämä on testi.

18. huhtikuuta 2019 | #Meta

Joten tämä olisi tälläinen pieni kokeilu. Ensinnäkin haluan harjoitella hieman koodausta html:lä, ettei kaikki mitä luin ehdi unohtua. Toiseksi, olisi ihan kivaa jos olisi sivu mihin voi laittaa hieman omia ajatuksiaan.

Sinänsä hieman huijaan tässä. Otin vain mallia Chrisin sivusta. Saa nähdä miltä tämä käytännössä näyttäisi. Lainasin myös kirjastosta kiinnostavan kirjan verkkosivujen ohjelmoinnista. En toisaalta tiedä ehdinkö lukea sitä loppuun asti, kun on paljon muitakin lainoja.

Voisin kokeilla lisätä tähän kuvan, mutta en taida jaksaa alkaa säätää sen koon kanssa ihan vielä.